Toukkia haavojen hoitoon?
Meillä on esivanhemmiltamme paljon opittavaa. kaikkien mantereiden alkuasukkailla on yhä tietoutta, jolle lähinnä puistamme päätä, Mutta jossa lähemmin tutkien näyttäisi olevan paljon tärkeää tietoa. Aivan kuten alkuperäinen tapa hoitaa haavoja, nimittäin tietyn kärpäsen elävillä toukilla. Nyt varmasti jo herkimmät meistä alkaa puristamaan päätään ja siirtyy muille nettisivuille, palaamatta koskaan enää tänne..Sillä meidän puhtaassa, desinfioidussa ja medikalisoituneessa maailmassamme sitä ei varmaankaan pidetä parhaana haavahoitomenetelmänä. Miten ihminen voikaan silti erehtyä!! Kuva: www.flickr.com Keski- Amerikan maya- intiaaneilla oli seuraava perinne hoitaa tietynlaisia ihokasvaimia: he panivat häränvereen kastettuja siteitä auringonpaahteeseen. Parin päivän päästä siteet olivat täynnä toukkia, ja niin side pantiin hoidettavan kasvaimen päälle. Jotkin Australian New South Wales heimot käyttivät toukkia märkivien haavojen ja kuoliovammojen hoitoon. Aboriginaalien piirissä tällainen hoito on tunnettu ja sitä on käytetty siitä pitäen, kun heidän esi-isänsä kansoittivat maapallon. Ehkä samoin on ajatellut yksi eristynyt Burmassa asuva vuoristokansa. Heidän nähtiin toisen maailmansodan aikana panevan toukkia haavoihin, minkä jälkeen haavat peitettiin savella ja märällä ruoholla. Tällaisista tiedoista voi päätellä, että tulehtuneiden haavojen hoito toukkien avulla on ollut sukupolvien ajan tunnettu ja yleisesti käytetty menetelmä niinkin erilaisissa maailmankolkissa kuin Australiassa, Aasiassa ja Amerikassa. Kuva: www.sciencephoto.com (toukkia haavassa)
Se oli kuitenkin silloin se. Napoleonin sotaretket ovat historiaa, eli mitä tekemistä niillä nyt on enää nykylääketieteen kanssa? Se, että toukkien haavojen parantava ominaisuus alettiin jälleen huomata New Yorkissa 1950 luvun alkupuolella. Bellevuen sairaalassa aloitti eräänä kauniina päivänä nuori lääkäri nimeltä William A. Nolen, ja ensimmäisenä poliklinikkapäivänään hänet pantiin hoitamaan asunnottomia, alkoholisteja ja narkomaaneja. he tulivat hoidattamaan säärihaavojaan. Hänellä oli apunaan iäkäs, kokenut ja pelkäämätön sairaanhoitaja, joten hän ryhtyi työhön rohkein mielin. Sitä rohkeutta hän todella saattoi tarvita, sillä heti kun sairaanhoitaja oli poistanut ensimmäisen potilaan siteen, hän tunsi suurta tarvetta luovuttaa. Siteen alta paljastui haava, jossa kömpi ja ryömi pieniä valkoisia toukkia, ja niiden alla häämötti pari kolme senttiä paljasta luuta. Lääkäri ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa, mutta hoitaja oli! Hän otti ohjat käsiinsä ja puudutti toukat eetterillä, jolloin ne käpertyivät kokoon ja putosivat haavasta. Aivan kuin siinä ei olisi ollut kylliksi, tuo kovapintainen nainen huomautti, että toukathan pitivät haavan niin siistinä ja puhtaana.. Vaikka tohtori Nolen tunsikin suurta vastenmielisyyttä, huomautuksen johdosta hän rohkaistui vilkaisemaan tuota järkyttävää näkyä vielä uudelleen. ja toden totta, haava näytti nyt punaiselta ja terveeltä. Näytti siltä, kuin toukat olisivat syöneet vain kuollutta kudosta. Nuori lääkäri istuutui miettimään asiaa. Hänen tietojensa mukaan pidettiin vastenmielisenä vaivana, kun toukat kävivät ihmislihan kimppuun. Sairaanhoitaja oli kuitenkin usein huomauttanut havaitusta ilmiöstä, joka myös oli unohdettu ja löydetty uudelleen vuosisatojen kuluessa, nimittäin että joskus toukista oli haavassa hyötyä eikä vahinkoa. Tästä huolimatta se ei ole aivan niin yksinkertaista, että pyydystetään muutama kärpänen, annetaan niiden munia tulehtuneeseen haavaan ja jäädään odottamaan parantumista. Kärpäslajeja on nimittäin ainakin yli 80 000. Näiden joukossa on ainakin neljä suurta ?sukua?, jotka toukka asteella syövät eläinvalkuaista. ja jokaista sellaista lajia kohti, joka syö niin elävää kuin kuollutta kudosta, on laji, joka syö yksinomaan elävää kudosta. Eron havaitsemiseen tarvitaan erittäin harjaantunutta silmää, koska moni näistä kärpäslajeista on sekaantumiseen asti samannäköisiä. Joten ellei ole varmaa tapaa erottaa kärpäsiä, toukkien käyttö voi olla yhtälailla vahingollista kuin parantavaa. Jotkut kuitenkin ovat oppineet ymmärtämään, miten erottaa kärpänen toisistaan. Ehkä on jopa erityisiä kärpästarhoja, joissa kasvatetaan oikeita kärpäsiä? Ainakin Saksassa. Kuva: strikewise.com (kiertokulku) Sitä en tiedä, onko siellä kärpästarha, jossa tuotettaisiin LUCILIA SERICATA:n toukkia. Kuitenkin juuri tätä toukkaa käytetään monipaikoin haavojen hoitamiseen. Yksi esimerkki on Beitigheimin sairaala. Puolenkymmentä sitten sairaala otti uudelleen käyttöön tämän epätavanomaisen hoitomenetelmän. Siitä pitäen sillä on hoidettu yli tuhatta potilasta. Aluksi ilmeni ongelmia; toukat eivät olleet aina hyvin kasvatettuja, vaan niillä ilmeni taipumusta häipyä tiehensä ollessaan kylläisiä. Se ei sinällään ollut hälyttävä ongelma, mutta sairaalassa ei mielellään haluttu nähdä karkuteillä olevia toukkia, ei myöskään mahdollista kärpäs invaasiota, jonka karkulaistoukat väistämättä aiheuttaisivat. Nyt onkin sitten todettu, että toukat on parasta säilyttää pusseissa ennen haavojen hoitoa, hoidon aikana ja sen jälkeen. Pusseja varten on kehitetty erityismateriaali, joka uovautuu kosteuden vaikutuksesta täysin ihonmyötäiseksi. Näin ollen kosketus tulehtuneen haavan ihoon on tiivis. Samalla toukat pystyvät täysin häiritsemättä syömään kuolleen lihan ja muut pahat paikat pussin ohuen kalvon läpi. Kolmen päivän kuluttua pussi poistetaan ja jos tarpeen haavalle pannaan uusi pussi. Yksinkertaista, helppoa, halpaa ja nopeaa - Voisiko paremmin olla? Jos joku nyt luulee minun kertovan satuja ja kirottuja valheita, voinpa kertoa, että tällaista haavojen toukkahoitoa on alettu käyttää Bietigheimin sairaalassa, ja siitä raportoitiin saksan neljännessä haavojenparanemisen ja haavojen hoidon lääketieteellisessä kongressissa Wurzburgissa vuonna 2000. Maailman eri asiat kulkee omaa vauhtiaan palaten aina aika ajoin takaisin lähtökuoppiinsa, kuin muoti-ilmiöt konsanaan, aina ne osataan markkinoida uutena tai uus vanhana ja joku niistä aina ottaa ?nimen? itselleen. Mutta faktaa lienee kuitenkin olevan että ötököitä on ollut jo alkuräjähdyksen jälkeisestä ajasta lähtien ja me ihmiset olemme ikuisia tutkijoita.
Katso myös:
|
Tallitukku.fi
Ensimmäiset havainnot toukkien hoitokäytöstä Euroopassa tehtiin 1557 Ranskassa saint-Quentin taistelun yhteydessä. Välskäri Ambroise Pare` huomasi, miten haavoittuneiden löyhkäävät ja mätänevät haavat kuhisivat pieniä, valkoisia toukkia. Hän luuli luonnollisesti(kuten valta osa ihmisistä niin tekisi)että toukat olivat kehittyneet haavoissa, jotka olivat niin pahoja. Vähitellen välskärin päässä alkoi syntyä pieni epäilys, hän nimittäin hoiti myös potilaita, joiden haavat kuhisivat toukkia, jotka kuitenkin paranivat ällistyttävän nopeasti. Tämä on ensimmäinen länsimaissa tunnettu havainto toukista haavojen parantajana. Seuraavien 300 vuoden aikana havaintoja tehtiin ja kirjattiin satunnaisesti. Erikoisin havainto lienee ollut se, jonka teki Napoleonin kuuluisa sotilaslääkäri Dominique- Jean Larrey. Ranskalaisten Egyptin- sotaretken aikana 1798 lääkäri näki, että haavoittuneita sotilaista kiusasi ankarasti , että heidän haavoissaan aina vain kuhisi sinisen kärpäsen toukkia, eritoten kuumassa ilmastossa. Tohtori Larrey ja hänen lääkintäesikuntansa yrittivät turhaan selittää sotilaille, että toukat aivan yksinkertaisesti edistivät paranemista. Sotilaat tekivät kaikkensa päästäkseen eroon toukista aina, kun heidän siteensä vaihdettiin. 